"Järjetön ajatus. Pitkästä aikaa."
Sota-alueita kiertänyt kuvareportteri Emil Moltke on asettunut aloilleen Kööpenhaminaan kauan sitten kuvioista kadonneen naisen houkuttelemana, mutta ei sopeudu arkeen. Kriisialueiden jälkeen tuntuu banaalilta kirjoittaa pihagrillejä vertaileva artikkeli kuvineen. Eräänä iltana hän päättää jättää kaikki ja lähteä Abhaasiaan. Matkan nimellinen tarkoitus on löytää kunnioitettu akateemikko Johannes Böhm, joka on perityllä vauraudella vetäytynyt jumalan selän taakse kirjoittamaan suurta synteesiä maailman menosta, mutta varsinainen tarkoitus irtiotto pystyyn kuolleesta arjesta.
Alkaa absurdi matka täynnä alkoholia, tyttöjä, seikkailuja ja vastoinkäymisiä. Abhaasia osoittautuu matalan intensiteetin sotatoimialueeksi Venäjän ja Georgian välillä. Infra on pommiteettu ja yksinkertaisetkin asiat ovat vaikeita, hitaita ja vaarallisia. Jostain silti aina löytyy paikalliskontakteja, viinaa ja länsivaurauden houkuttama tyttö kainaloon.
"Kaikki yhteiskunnat ovat järjestäytyneet osin väkivaltaisen historiallisen prosessin myötä"
Kirjan ydinteema on yksilön tahdon ja tekojen merkityksettömyys, jonka täysin ymmärtäneet kertojat kohtelevat elämää impulsiivisten elämysten kaleidoskooppina. Kriisiä katsotaan täysin ulkopuolelta. Kuolemasta otetaan lehtikuva. Loppujen lopuksi ylevät tavoitteet ehkäistä konflikteja raportoimalla sodan raakuuksista ovat seikkailijoiden - kriisialueiden ohikulkijoiden - keino rahoittaa elämyshakuisuutensa. Harmaata arkea eläviin kööpenhaminalaisiin lukijoihin ei uhrata sanaakaan. Mistään ei seuraa mitään, koska ihmiset aina lopulta päätyvät toistamaan samoja kaavoja vuosikymmenestä toiseen ja kriisialueelta toiseen.
Ehkä odotin, että portin kautta astuisimme toiseen ulottuvuuteen, Johannes Böhmin maailmaan, että jotain peruuttamatonta oli tapahtumassa. Toki tiesin, ettei näin ollut. Jotakin peruuttamatonta oli tapahtunut jo vuosia sitten, tapahtui kaiken aikaa, ja yhtä vähän kuin asoiota sai tehtyä tekemättömiksi, yhtä vähän tuntui omilla yrityksillämme ja teoillamme olevan vaikutusta yhtään mihinkään. Kaikki vain tapahtui, loputtomasti, yhä uudestaan kaikista yrityksistämme huolimatta.
Tonen kirjoittajista, Jani Anttola, on palvellut muukalaislegioonassa. Tylsää, turvallista arkea viettävänä koin kirjan ajatuksia herättävä ja syvällisen filosifisena herätyksenä siihen, että toisenlainen elämä on mahdollista, jos itse onnistuu järjestämään itselleen taloudellisesti kestävän vaihtelevan elämäntyylin. Pitäsiköhän avata realescort ja sopia treffit jonkun tytön kanssa tai peräti mennä lomalle johonkin maahan, jossa bordellit ovat laillisia? Sitä pidemmälle en Emil Moltken jalanjälkiä seuraa. Olen nössö.
- Nimi: Ohikulkijat (2011)
- Kirjoittajat: Jani Antola, Allan Seppänen
- Kieli: Suomi
- Arvio: 4/5
Comments
Post a Comment