Skip to main content

Jani Antola & Allan Seppänen: Ohikulkijat

"Järjetön ajatus. Pitkästä aikaa."

Sota-alueita kiertänyt kuvareportteri Emil Moltke on asettunut aloilleen Kööpenhaminaan kauan sitten kuvioista kadonneen naisen houkuttelemana, mutta ei sopeudu arkeen. Kriisialueiden jälkeen tuntuu banaalilta kirjoittaa pihagrillejä vertaileva artikkeli kuvineen. Eräänä iltana hän päättää jättää kaikki ja lähteä Abhaasiaan. Matkan nimellinen tarkoitus on löytää kunnioitettu akateemikko Johannes Böhm, joka on perityllä vauraudella vetäytynyt jumalan selän taakse kirjoittamaan suurta synteesiä maailman menosta, mutta varsinainen tarkoitus irtiotto pystyyn kuolleesta arjesta.

Alkaa absurdi matka täynnä alkoholia, tyttöjä, seikkailuja ja vastoinkäymisiä. Abhaasia osoittautuu matalan intensiteetin sotatoimialueeksi Venäjän ja Georgian välillä. Infra on pommiteettu ja yksinkertaisetkin asiat ovat vaikeita, hitaita ja vaarallisia. Jostain silti aina löytyy paikalliskontakteja, viinaa ja länsivaurauden houkuttama tyttö kainaloon.

"Kaikki yhteiskunnat ovat järjestäytyneet osin väkivaltaisen historiallisen prosessin myötä"

Kirjan ydinteema on yksilön tahdon ja tekojen merkityksettömyys, jonka täysin ymmärtäneet kertojat kohtelevat elämää impulsiivisten elämysten kaleidoskooppina. Kriisiä katsotaan täysin ulkopuolelta. Kuolemasta otetaan lehtikuva. Loppujen lopuksi ylevät tavoitteet ehkäistä konflikteja raportoimalla sodan raakuuksista ovat seikkailijoiden - kriisialueiden ohikulkijoiden - keino rahoittaa elämyshakuisuutensa. Harmaata arkea eläviin kööpenhaminalaisiin lukijoihin ei uhrata sanaakaan. Mistään ei seuraa mitään, koska ihmiset aina lopulta päätyvät toistamaan samoja kaavoja vuosikymmenestä toiseen ja kriisialueelta toiseen.

Ehkä odotin, että portin kautta astuisimme toiseen ulottuvuuteen, Johannes Böhmin maailmaan, että jotain peruuttamatonta oli tapahtumassa. Toki tiesin, ettei näin ollut. Jotakin peruuttamatonta oli tapahtunut jo vuosia sitten, tapahtui kaiken aikaa, ja yhtä vähän kuin asoiota sai tehtyä tekemättömiksi, yhtä vähän tuntui omilla yrityksillämme ja teoillamme olevan vaikutusta yhtään mihinkään. Kaikki vain tapahtui, loputtomasti, yhä uudestaan kaikista yrityksistämme huolimatta.

Tonen kirjoittajista, Jani Anttola, on palvellut muukalaislegioonassa. Tylsää, turvallista arkea viettävänä koin kirjan ajatuksia herättävä ja syvällisen filosifisena herätyksenä siihen, että toisenlainen elämä on mahdollista, jos itse onnistuu järjestämään itselleen taloudellisesti kestävän vaihtelevan elämäntyylin. Pitäsiköhän avata realescort ja sopia treffit jonkun tytön kanssa tai peräti mennä lomalle johonkin maahan, jossa bordellit ovat laillisia? Sitä pidemmälle en Emil Moltken jalanjälkiä seuraa. Olen nössö.

  • Nimi: Ohikulkijat (2011)
  • Kirjoittajat: Jani Antola, Allan Seppänen
  • Kieli: Suomi
  • Arvio: 4/5

Comments

Post a Comment

Popular posts from this blog

Doris Lessing: The Grass is Singing (1950)

Classics are hard to write about, because everything about them has been said much better by more learned scholars. The Grass is Singing is a truly exceptional book, because the plot is realistic and consistent on so many levels - human relationships, history, societal mechanisms, racism, economy of farming - while staying short, just 300 pages. As a student decades ago used to like discourse analysis, how it decostructs texts to find out how they reify social order, conventions and power structures by handing out roles, expectations and standards in everyday conversations and behaviours. The Grass is Singing is a treasure trove of such intricate negotiations. It starts with omnipresent racism (but certainly does not stop there.) However, the situation is far from stable. On the one hand the colonial masters tell stories and dream about past days when they could mistreat their labour as they pleased. On the other hand exit equals voice. Mistreatment is kept in check by the need for
3 comments
Read more

Emma Kantanen: Nimi, jolla kutsutaan öisin (2019)

Etsin kirjaa ensin muistelmahyllystä, mutta se olikin autofiktiota ja fiktiohyllyssä. Kirja kertoo kirjailijan seikkailuista graafikkona kiinalaisessa pelifirmassa. Avoimeksi jää, mikä osa oli totta ja mikä tarua. Ennen kaikkea se kuvasi kulttuurishokkia ja ajan henkeä Pekingissä. Kirja on helppolukuinen ja vauhdikas runollisten ilmausten kaleidoskooppi, jossa ensivaikutelmat osoittautuvat pettäviksi matkailijan päästessä syvemmälle paikalliseen kulttuuriin. Päähenkilö on Mensan "älykäs selviää tilanteista, joihin viisas ei joudu" -siipeä ylpeänä edustava kunnianhimoinen seikkailija, joka janoaa uusia kokemuksia ja jonka on helpompi sietää epämukavuutta - työstressiä, kulttuurikonflikteja, jopa väkivaltaa - kuin tylsistymistä. Roviolla häntä häiritsi se, että hänen kykyjään ei huomattu, vaikka hän teki kaiken oikein sekä työssä että verkostoitumisessa. Vääntäessään kiinassa 6-päiväistä viikkoa ja pitkiä päiviä hän vähitellen huomaa, että sama kuvio toistuu sielläkin, mutt
Post a Comment
Read more