Etsin kirjaa ensin muistelmahyllystä, mutta se olikin autofiktiota ja fiktiohyllyssä. Kirja kertoo kirjailijan seikkailuista graafikkona kiinalaisessa pelifirmassa. Avoimeksi jää, mikä osa oli totta ja mikä tarua. Ennen kaikkea se kuvasi kulttuurishokkia ja ajan henkeä Pekingissä. Kirja on helppolukuinen ja vauhdikas runollisten ilmausten kaleidoskooppi, jossa ensivaikutelmat osoittautuvat pettäviksi matkailijan päästessä syvemmälle paikalliseen kulttuuriin.
Päähenkilö on Mensan "älykäs selviää tilanteista, joihin viisas ei joudu" -siipeä ylpeänä edustava kunnianhimoinen seikkailija, joka janoaa uusia kokemuksia ja jonka on helpompi sietää epämukavuutta - työstressiä, kulttuurikonflikteja, jopa väkivaltaa - kuin tylsistymistä.
Roviolla häntä häiritsi se, että hänen kykyjään ei huomattu, vaikka hän teki kaiken oikein sekä työssä että verkostoitumisessa. Vääntäessään kiinassa 6-päiväistä viikkoa ja pitkiä päiviä hän vähitellen huomaa, että sama kuvio toistuu sielläkin, mutta stressaavampana. Firma ei palkannutkaan häntä siksi, että olisi nähnyt hänet erityisenä, vaan siksi, että tarvisti jonkun suorittamaan työnantajan osoittamia työtehtäviä ja kansainvälistymisambitioiden takia halusi myös tuotekehitystiimiin kansainvälistä näkemystä. Peliensä pelaajia tyhminä ajanhaaskaajina pitävä Yueshi Entertainment arvostaa lopulta työtekijöitään vain vähän enemmän kuin asiakkaitaan.
Kirjan toinen painopiste on paikallinen lesbojen lala-ryhmä. Kiinan autoritaarinen ja väkivaltainen kulttuuri jättää jälkensä myös paikalliseen lesbokulttuuriin, joka on jaettu T-rekkajätkiin ja P-tyttöihin. Kumpaakin ryhmää koskee tiukat säännöt. Emmalla on vaikeuksia tunnistaa ja asettua näihin rooleihin, eikä sitä helpota se, että paikalliset eivät osaa viestiä rooleja ulkomaisille vaan sen sijaan vedättävät häntä antamaan henkilötietonsa ja kuvansa harhauttavaan mainontaan. Kulttuurisilta tuntosarviltaan herkempi naistenmies-ekspatti Da Shan tunnistaa, että kaikki ei ole kohdallaan, mutta seikkailija puskee itsepäisesti valitsemallaan tiellä.
Lala-osiossa kuvaillaan keinoja, joilla kiinalaiset vastustavat ja muokkaavat toisten kiinalaisten kulttuurisia käsityksiä vähän kerrallaan, mutta samaan aikaan ovat kulttuurisen viitekehyksensä vankeja. Kulttuuri muuttuu hitaasti.
Luin kirjan siksi, että näin Emman bileissä. Hän ei juonut.
Comments
Post a Comment