Mikael Wahlström: Koneet, joilla pelastamme planeetan - älyteknologialla ilmastonmuutosta vastaan (2021)

Wahlströmin rohkea solarpunk-logistiikkautopia käy läpi mahdollisuuksia, joita älyteknologia tarjoaa päästöjen vähentämiseen maalla, merellä ja ilmassa. Nyt ei saarnata maailmanloppua ja masennuta suden hetkenä, vaan kuvitellaan ja totetutetaan suuri teollisuuden uudelleenorganisointi!

Merilogistiikassa potentiaali keventää ympäristörasitusta on pienin, koska miehistön osuus laivojen kustannuksista ja energiabudjetista on pieni. Joidenkin laivojen vauhtia voi hidastaa, kun miehistön ei enää tarvitse ehtiä maihin tapaamaan sataman naisia. Meriliikenteen koordinoinnista tekee vaikeaa se, että se on kansallisen lain ulkopuolella. Lisäksi joissakin maissa laivaliikenne sujuu paremmin, mitä vähemmän varustamo ja miehistöt kertovat ulkopuolelle. Salailu on korruptoituneissa maissa normaalia ja perusteltua.

Itseajavat autot ja droonit

Kirjan julkaisuhetkellä kehittynein itseohjaus, Mercedes-Benzin Drive Pilot, pystyi ajamaan rajatuissa olosuhteissa ilman, että ihminen seuraa liikennettä. Ihmishuomiota tarvitaan vasta, kun tekoäly kertoo niin ja antaa kuskille sekunttien siirtymäajan.

Itseajavien autojen ja dronejen käyttöönotto voi edellyttää sitä, että kaupunkiympäristö muokataan roboteille sopivaksi. Tällaisia adaptaatioita voisivat olla vaikkapa kerrostalon katolla oleva drooniasema, johon kuljetukset tuodaan, autoille elektronisesti liikennetietoa jakavat lähettimet tai selkeät ihmisten tekemät käsimerkit, jotka kertovat aikeesta ylittää tie. Koneen havainnointikyky on monipuolisempi ja nopeampi kuin ihmisen, kun taas ihmisen vahvuus on toiminta poikkeustilanteissa.

Itseajavat autot voivat vähentää liikenteen päästöjä vähentämällä autojen määrää, kun harvemmin ajavien ei tarvitse omistaa omaa autoa. Lisäksi siirtymä sähköautoihin sujuu nopeammin, kun autoja tarvitaan vähemmän. Samalla parkkitilan tarve vähenee.

Päästöjen väheneminen kuitenkin edellyttää säätelyä. Muuten ihmiset liikkuva autoilla nykyistä enemmän ja tiet ruuhkautuvat, kun joukkoliikenteestä siirrytään autoihin ja autot kulkevat puolet reiteistä tyhjinä takaisin. Useamman ihmisen kuljettaminen samalla itseajavalla taksilla edellyttää laajaa koordinaatiota sekä säätelyä, koska muuten ihmiset kulkisivat yksin, vaikka olisi energiatehokkaampaa koukata vähän pidemmän reitin kautta toinen matkustaja mukaan.

Dronejen vahvuus on tarkkuus kuljettaa kuorma nopeasti yksilölle. Kuitenkin seudun kiertävät joukkokuljetukset ovat kokonaisuutena tehokkaampia. Laajamittainen dronejen arkikäyttö edellyttää laskeutumisasemien asentamista taloihin.

Kiertotaloutta koneen suunnittelemana

Kirjan merkittävin uusi kontibuutio on osio kiertotalouden edistämisestä älylogistiikalla. Tori.fi for the win!

• Itseajavalla logistiikalla sellaisten materiaalierien uusiokäyttö voi olla kannattavaa, joka nyt ei kannata kuljetuskustannusten takia.
• Vaatimalla valmistajia dokumentoimaan tarkemmin, mitä materiaaleja ja osia tuotteissa on, voidaan suurempi osa materiaaleista käyttää uudelleen.

Maailma tarvitsee lisää solarpunkkia

Lopuksi kirjailija korostaa, että tarinat ohjaavat ihmisten odotuksia tulevasta. Siksi vaikuttajien pitäisi kuvitella maailma, joissa teknologialla ratkaistaan ilmasto-ongelmia, jotta teknologian ominaisuuksia ja säätelyä kehitettäisiin mahdollistamaan tämä kehitys. Kirja on itse tällaista tarinankerrontaa.

Kritiikkiä

Kirjaa on helppo kritisoida. Ensinnäkin kirjan nimi on oksymoron. Teknologia on tähän mennessä mahdollistanut hiilivetyjen keruun ja käytön jatkuvan kasvun. Vaikka spesifit teknologiat pienentävät hiilijalanjälkeä, tämä ei ole teknologian kokonaiskuva. Lisäksi suuri enemmistö hiilivähennyksistä (kasvissyönti, uusituva- ja ydinenergia) on mahdollista nykyisellä teknologialla. Tämä kritiikki kuitenkin missaa kirjan pointin: kirjan aihe on, miten oikein säädeltynä liikenneteknologia voi vähentää päästöjä.

Yksi puute on jättää huomiotta rajapinnat, kuten tilaaja vs. toimittaja tai valvova viranomainen vs. teollisuusyritys. Rajapinnoissa vallitsee tiedon asymmetria. Eri osapuolet tietävät eri asioita. Jotta ne voisivat pelata yhteen skaalautuvasti, tarvitaan perusperiaatteiltaan selkeitä ja yksinkertaisia sääntöjä. Yksi tällainen periaate on toimittajan mainevastuu laadusta. Jos toimittaja ostaa kierrätysmarkkinoilta droonikuljetetun jäte-erän, miten hän voi antaa tilaajalle takuun lopputuotteen laadusta? Tästä syystä esim. kierrätyspaperia ei saa käyttää elintarvikepakkauksiin. Lainsäätäjän näkökulmasta päästöjen vähentäminen tehdään selkeillä ja yksinkertaisilla säännöillä (prosentuaaliset valmisteverot, nopeusrajoitukset, päästökauppa, määrälliset päästövähennystavoitteet, investointituet) eikä älyteknologialla optimoidulla monimutkaisella kokonaisuudella.

Kokonaisuutena oli virkistävää lukea perehtynyt utopia kaiken ilmastonmuutokseen liittyvän tuomipäivän julistamisen jälkeen.