Skip to main content

Posts

Doris Lessing: The Grass is Singing (1950)

Classics are hard to write about, because everything about them has been said much better by more learned scholars. The Grass is Singing is a truly exceptional book, because the plot is realistic and consistent on so many levels - human relationships, history, societal mechanisms, racism, economy of farming - while staying short, just 300 pages. As a student decades ago used to like discourse analysis, how it decostructs texts to find out how they reify social order, conventions and power structures by handing out roles, expectations and standards in everyday conversations and behaviours. The Grass is Singing is a treasure trove of such intricate negotiations. It starts with omnipresent racism (but certainly does not stop there.) However, the situation is far from stable. On the one hand the colonial masters tell stories and dream about past days when they could mistreat their labour as they pleased. On the other hand exit equals voice. Mistreatment is kept in check by the need for
3 comments
Read more
Recent posts

Mikael Wahlström: Koneet, joilla pelastamme planeetan - älyteknologialla ilmastonmuutosta vastaan (2021)

Wahlströmin rohkea solarpunk-logistiikkautopia käy läpi mahdollisuuksia, joita älyteknologia tarjoaa päästöjen vähentämiseen maalla, merellä ja ilmassa. Nyt ei saarnata maailmanloppua ja masennuta suden hetkenä, vaan kuvitellaan ja totetutetaan suuri teollisuuden uudelleenorganisointi! Merilogistiikassa potentiaali keventää ympäristörasitusta on pienin, koska miehistön osuus laivojen kustannuksista ja energiabudjetista on pieni. Joidenkin laivojen vauhtia voi hidastaa, kun miehistön ei enää tarvitse ehtiä maihin tapaamaan sataman naisia. Meriliikenteen koordinoinnista tekee vaikeaa se, että se on kansallisen lain ulkopuolella. Lisäksi joissakin maissa laivaliikenne sujuu paremmin, mitä vähemmän varustamo ja miehistöt kertovat ulkopuolelle. Salailu on korruptoituneissa maissa normaalia ja perusteltua. Itseajavat autot ja droonit Kirjan julkaisuhetkellä kehittynein itseohjaus, Mercedes-Benzin Drive Pilot, pystyi ajamaan rajatuissa olosuhteissa ilman, että ihminen seuraa liikennet
Post a Comment
Read more

Leo Stranius: Tehokkuuden taika (2022)

Tehokkuuden taika on vihreille vaikuttajille suunnattu ajanhallintaopas. Ihanteena on elämä, jonka täyttävät onnelliset ihmissuhteet ja maailmaa muuttava työ. Keino saavuttaa nämä on arkirutiinien muokkaaminen pala palalta, kunnes terveys, tuottavuus ja läheisten kanssa vietetty aika mahdollistavat onnellisen ja merkityksellisen elämän. Kirjan vahvuus vahva henkilökohtainen näkemys. Kirjailija on testannut jokaisen kirjan ajanhallintavinkin. Ne muodostavat paketin, jossa palaset sopivat keskenään yhteen. Toisaalta tämä on myös kirjan heikkous. Ohjeet soveltuvat perheelliselle, kokousputksessa työskentelevälle toimihenkilölle. Arkirutiinien muokkaus Jokapäiväiset teot ovat aikaansaamisen kulmakivi. Ihmisellä on kuitenkin vain rajallinen määrä tahdonvoimaa. Onneksi suurin osa arkisista valinnoista tuulee "selkärangasta" ilman suurta tietoista harkintaa. Iltaisin hampaat pestään ilman suurempaa harkintaa siitä, onko ne parempi pestä tänään vai huomenna aamulla. Arkirutii
Post a Comment
Read more

Estelle Maskame: Rakastan (DIMILY) (2016)

DIMILY on niin hyvä kurkistus nuorten naisten maailmankuvaan, että kustannustoimittajat luetuttavat sitä mieskirjailijoilla, kun käsikirjoituksessa on epäuskottava naishahmo. Tämän vahvan suosituksen antoi Samuli Antila Ropeconissa. Kun 16-vuotias Eden Munro päättää viettää kesän isänsä ja tämän uuden vaimon luona Santa Monican rantakaupungissa Kaliforniassa, hän ei arvaa, mihin tuli oikein lähteneeksi. Edenillä on nyt arjessaan kolme uutta velipuolta, joista vanhin on Tyler Bruce, paha poika, jolla on lyhyt pinna ja iso ego. Eden tulee vedetyksi mukaan Tylerin ystäväpiiriin ja kalifornialaiseen teinielämään. Estelle alkoi kirjoittaa DIMILYä 13-vuotiaana ja oli 17, kun se julkaistiin. Nuoruus näkyy selkeimmin siinä, että minäkertoja Eden ei näe tarvetta ylläpitää konsistenttia myönteistä identiteettiä, vaan perusteltujen ja hyvien tekojen välissä myös sekoilee päihteiden kanssa, menee joukon mukana, katuu, pettää kavereitaan ja valehtelee peittääkseen jälkensä - mutta ei yritä
Post a Comment
Read more

Emma Kantanen: Nimi, jolla kutsutaan öisin (2019)

Etsin kirjaa ensin muistelmahyllystä, mutta se olikin autofiktiota ja fiktiohyllyssä. Kirja kertoo kirjailijan seikkailuista graafikkona kiinalaisessa pelifirmassa. Avoimeksi jää, mikä osa oli totta ja mikä tarua. Ennen kaikkea se kuvasi kulttuurishokkia ja ajan henkeä Pekingissä. Kirja on helppolukuinen ja vauhdikas runollisten ilmausten kaleidoskooppi, jossa ensivaikutelmat osoittautuvat pettäviksi matkailijan päästessä syvemmälle paikalliseen kulttuuriin. Päähenkilö on Mensan "älykäs selviää tilanteista, joihin viisas ei joudu" -siipeä ylpeänä edustava kunnianhimoinen seikkailija, joka janoaa uusia kokemuksia ja jonka on helpompi sietää epämukavuutta - työstressiä, kulttuurikonflikteja, jopa väkivaltaa - kuin tylsistymistä. Roviolla häntä häiritsi se, että hänen kykyjään ei huomattu, vaikka hän teki kaiken oikein sekä työssä että verkostoitumisessa. Vääntäessään kiinassa 6-päiväistä viikkoa ja pitkiä päiviä hän vähitellen huomaa, että sama kuvio toistuu sielläkin, mutt
Post a Comment
Read more